Tiedätte varmaan minkälainen äidin kuuluisi olla median mukaan. Äidin pitäisi olla kärsivällinen eikä suuttua koskaan. Hänen täytyisi imettää lastaan ainakin 2 vuotiaaksi, käyttää kestovaippoja, kokata ja siivota päivittäin, pitää huolta ulkonäöstään, keksiä lapselleen jatkuvasti uutta kehittävää toimintaa jne. Lista jatkuu loputtomiin. Itse olen melko tuore äiti ja välillä huomaan stressaavani siitä, etten yllä täydellisen äidin tavoitteisiin. Mutta toisaalta miksi täytyisi olla täydellinen?
Jostain syystä monet luokittelevat kaikki äidit samaan kategoriaan. Jos olet äiti sinun täytyy olla tietyn näköinen sekä käyttäytyä ja puhua tietyllä tavalla. He ajattelevat, ettei äidillä saisi olla tatuointeja tai lävistyksiä, hän ei saa kiroilla eikä tietenkään juoda alkoholia kuin sivistyneen viinilasin verran.
Olen nuori parikymppinen äiti. Ennen lapseni syntymää päätin, ettei minusta tule stereotyyppistä äitiä. Haluan tehdä asiat omalla tavallani. Olen huomannut, että se välillä aiheuttaa paheksuntaa. Olen sitä mieltä, että vaikka minulla on lapsi, voin käydä bileissä ja baarissa silloin tällöin ja juoda enemmän kuin sen viinilasillisen. Siinä ei mielestäni ole mitään pahaa, kun tiedän, että lapseni on hyvässä hoidossa. Jos kertoisin tämän Neuvolassa saattaisin saada kylmän sangollisen vettä niskaani. Minun täytyy myöntää, etten enää uskalla useinkaan kertoa facebookissa, että olen viettämässä iltaa. Pelkään, että minut leimattaisiin huonoksi äidiksi!
Toinen lukunsa on imetys. Ennen lapsen syntymää ajattelin imettäväni vauvaa. En arvannut sen osoittautuvan niin vaikeaksi. Synnytyksen jälkeen nännit olivat tajuttoman kipeät ja imettäminen sattui. Alusta alkaen maitoa ei tullut tarpeeksi, mutta jatkoin kuitenkin imetystä. Vauvan paino ei ollut noussut tarpeeksi, joten päätin antaa lisäksi äidinmaidon korviketta. Jonkin aikaa jaksoin pitää yllä osittais imetystä, mutta lopulta siirryin pelkkään korvikkeeseen. Kun ruokin vauvaani tuttipullosta minusta tuntuu, että ihmiset katsovat minua pahasti. Jatkuvasti saan olla selittämässä jokaiselle kummin kaimallekin miksi en imetä. Se on äärimmäisen uuvuttavaa. Minulla on jo muutenkin huono omatunto aiheesta! En myöskään käytä vauvallani kestovaippoja, enkä siivoa tai kokkaa tarpeeksi. En siis sovi perinteiseen äitimuottiin. Tekeekö se minusta huonon äidin? Mielestäni ei. Äiti saa olla persoonallinen eikä hänen tarvitse olla täydellinen.
Missä siis vika? Tuntuu siltä että äitiys on nykypäivänä eristetty muusta elämästä. Äitiyttä suoritetaan ja täydellisyyteen pyritään. Ihmiset menevät ääripäästä toiseen. Joko lapset hankitaan lähemmäs 40 ikää tai sitten hyvin nuorena. Tämä on tietenkin kärjistys. Miksi äidillä ei olisi oikeus omaan aikaan ja harrastuksiin niin kuin muillakin ihmisillä? Ja minkätakia äitiydestä on tullut melkein kilpaurheilua? Kuka ostaa lapselleen kalleimmat vaatteet ja kustantaa harrastukset jne? Media ruokkii täydellisen äidin kuvaa mikä lisää äitien paineita entisestään. Netin keskustelupalstoilla äidit riitelevät aiheesta kuin aiheesta.
Minä haluan suhtautua äitiyteen luonnollisena osana elämää. Voin olla samaa aikaa nainen, tyttöystävä, ystävä ja äiti. Ratkaisu voisi olla se, että äidit alkaisivat enemmän tukea toisiaan ja viittaisivat kintaalla ulkopuolelta tulevia paineita. Suvaitsevuutta tarvitaan! Äiti voi olla joskus turhamainen ja pitää hauskaa. Ei oteta liian kovaa stressiä äitiydestä eikä tuomita toisten toimintatapoja suoralta kädeltä joohan!
Stressitöntä mammailua toivottaen Supermamma 🙂
äitiys, ennakkoluulot, paineet
Kiitos paljon Vekkuli! Hyvää viikon alkua sinnepäin!:)
Turhaan tuntea huonoa omatuntoa, jos haluaa silloin tällöin ulos tuulettumaan. Se mikä on hyväksi mammalle, on myös hyväksi lapselle. Jos lapsen hyvinvointi ei kärsi ja sen tarpeet tulevat tyydytetyiksi, niin silloin ei ole muilla kyllä nokan koputtamista! Emme kuitenkaan syylisty mihinkään vakavampaan, kuin jokaisen mamman oikeutettuun omaan aikaan! Voimia ja jaksamisia sinne!:)