Oletteko huomanneet kuinka lastenhoito vastuun monesti ajatellaan kuuluvan enimmäkseen äidille? Mielestäni on vanhanaikaista ajatella, että miehen ei tarvitse juurikaan osallistua lastenhoitoon. Vaikka maailma on tasa-arvoistunut, monet edelleen ajattelevat että miehen tehtävä on tuoda ruoka pöytään eli käydä töissä ja naisen paikka kotona. Eihän siinä mitään vikaa ole. Arvostan suuresti kotiäitiyttä, mutta kyllä mieskin saa halutessaan jäädä kotiin. Myös perinteiset roolijaot pitävät pintansa. Äitien odotetaan opettavan tyttöjä laittamaan ruokaa ja isien poikia pelaamaan jalkapalloa. Entä jos isä on intohimoinen ruanlaittaja ja äiti futiksen sm-mestari?
En sano, etteivätkö isät haluaisi osallistua. Monet isät taitavat vaipanvaihdot sun muut aivan yhtälailla kuin äiditkin. Minunkin mieheni hoitaa lastamme niin paljon kuin töiltään ehtii. Hän haluaa olla läsnä niin fyysisesti kuin henkisestikin lapsemme elämässä. Minua välillä ärsyttää, kun ulkopuoliset ihmiset hyvää tarkoittavasti kyselevät häneltä: ”No, uskallatko pitää vauvaa sylissä?” ”Ai uskallat, no oi kun hienoa!” Minkä takia kukaan ei minulta kysy samaa? Varmaankin sen takia, koska äidin ajatellaan olevan lapselle tärkeämpi kuin isän. Mukavaa, että isä osallistuu, mutta ei se pakollista ole. Minun ajatusmaailmaani tämä ei sovi! Kun lapsi on yhdessä hankittu, siitä myös yhdessä huolehditaan! Lapsi on ihan yhtälailla naisen kuin miehenkin jälkeläinen ja isä on lapselle aivan yhtä tärkeä kuin äiti. Kun sanon tämän ei pidä unohtaa, että lapsi kuitenkin pärjää ihan hyvin myös vain toisen vanhempansa kanssa. Tällä tarkoitan yksinhuoltajuutta, jota todella arvostan.
Entäs sitten vanhempien alkoholinkäyttö. Lasten seurassa alkoholia ei mielestäni kuuluisi juoda, mutta on ihan ymmärrettävää, että vanhemmat haluavat joskus lähteä tuulettumaan ja kyllä sitä alkoholiakin tulee joskus nautittua. Itsestäni tuntuu, että isän alkoholinkäyttö on hyväksytympää kuin äidin. Se kuitataan monesti näin ”Pitäähän sitä (nuoren) miehen päästä vähän tuulettumaan.” Neuvolassa kysellään, että onko se mies nyt paljon baareissa käynyt lapsen syntymän jälkeen, mutta äitiä ei edes oleteta kiinnostavan moinen. Niin kuin sanoin, mieheni osallistuu hienosti lastenhoitoon ja on muutenkin kelvollinen, mutta heti synnytyksen jälkeen hän olisi halunnut lähteä baariin. Mitä ihmiset ajattelisivat, jos vastasynnyttänyt äiti hilluisi baarissa? Eivät varmasti katsoisi hyvällä.
Toinen ääripää tälle ”Äidin paikka on kotona- ajattelulle” on uusi trendi, jossa nainen ei vietä joko ollenkaan äitiyslomaa tai vain hyvin lyhyen ajan. Äiti luultavasti kokee olevansa korvaamaton ja ajattelee, ettei töistä voi olla poissa. Jokainen päättäköön itse mitä mieltä trendistä on. Niin kuin sanoin, voihan isäkin jäädä vanhempainvapaalle.
Miten saisimme vanhemmuudesta tasa-arvoisempaa? Asenteita täytyy muuttaa puolin ja toisin. Kotona olevan vanhemman on myös hyvä kuvittella itsensä työssäkäyvän saappaisiin. Raskaan työpäivän jälkeen, ei välttämättä aina ole energiaa leikittää lapsia kovin paljon. Tärkeintä on että molemmat vanhemmat yrittävät parhaansa ja puhaltavat yhteen hiileen. Jokainen perhe loppupeleissä itse päättää miten lastenhoidon järjestää. Toisen syyttely ei monesti auta. Parempi on kertoa toiveensa sopuisissa merkeissä. Vika ei kuitenkaan ole pelkästää vanhempien asenteissa vaan myös syvälle juurtuneissa vanhoissa perinteissä ja ulkopuolisten odotuksissa. Ehkä 20 vuoden kuluttua mies jää yhtä yleisesti vanhempainvapaalle kuin nainen! Täytyy uskaltaa rikkoa totuttua kaavaa, jotta saadaan muutosta aikaan. Maailma muuttu hitaasti, mutta varmasti. 🙂
